Sophie Kinsella - Twenties Girl

Himoshoppaaja-kirjoista tunnetuksi tulleen Sophie Kinsellan viimeisin romaani Twenties Girl (suom. Kevytkenkäinen kummitus) on chicklit-kirjallisuutta parhaimmillaan! Olen aina pitänyt Kinsellan kirjoitustyylistä ja ahminkin teokset yleensä heti ilmestymisensä jälkeen. Ostan Kinsellan romaanit aina englanninkielisinä versioina kolmesta syystä:

1) Olen pitänyt alkuperäisversioista enemmän, suomennokset ovat välillä lähes pilanneet Himoshoppaaja-kirjat

2) Hinta on huomattavasti alhaisempi englanninkielisenä (ja ulkonäkö on kauniimpi) ja tärkeimpänä

3) Kirjojen ilmestyminen suomeksi kestää yleensä niin kauan, etten todellakaan jaksa odottaa. Otetaan esimerkiksi Can you keep a secret? –romaani, joka ilmestyi alkuperäiskielellä vuonna 2003 ja suomennettuna nimellä Salaisuuksia ilmassa vasta vuonna 2008. Odotapa siinä sitten 5 vuotta kirjan suomennosta… Onneksi englanniksi lukeminen ei ole yhtään sen hankalampaa kuin suomeksikaan. Yleensä käyn ostamassa kirjat heti ilmestymispäivänään englanninkielisenä.

Mutta asiaan… Jostain syystä en tätä viimeisintä teosta ehtinyt aiemmin lukemaan, vaikka se hyllyssä onkin ollut odottamassa viime heinäkuusta lähtien ja suomennoskin on jo ehtinyt ilmestyä. Nyt kuitenkin tartuin kirjaan, enkä onneksi joutunut pettymään.

Kirjan ”twenties girl” on päähenkilö Laran 105-vuotiaana kuollut isotäti Sadie, joka palaa manan majoilta kummittelemaan Laran elämään. Kummitus ei kuitenkaan ole vanha täti, vaan parikymppinen nuori neito, jonka mielen täyttävät 1920-luvun jutut. Sadie ei voi levätä ennen kuin löytää tärkeän kaulakorunsa, ja hän patistaakin Laraa etsimään korua. Monet kommellukset täyttävät tätä kirjaa, kun Lara kulkee Lontoon katuja puhuen ”itsekseen”, Sadie saa ihmiset tekemään tahtonsa mukaan huutamalla näille ja koko suku pitää Laraa puolihulluna. Kun mukaan heitetään haahuileva ex-poikaystävä, Sadien tuore ihastuksen kohde, Charlestonia ja 20-luvun drinkkejä sekä maailmanlaajuinen taidemysteeri, on tämä ihana lukukokemus valmis. Twenties Girliä lukiessani nauroin ääneen ja nautin Kinsellan mielikuvituksen antimista. Tätä lisää!

Lisää Kinsellaa saadaan luettavaksi syyskuussa, kun Himoshoppaaja-sarjan seuraava osa, Mini Shopaholic, saadaan kirjakauppoihin. Can’t wait!

Alkuteos: Twenties Girl

Kirjailija: Sophie Kinsella

Kustantaja: Transworld Publishers Ltd.

Ilmestymisvuosi: 2009

Sivumäärä: 432

Jude Deveraux - Ylämaan laulu

Montgomeryn suvusta kertovan Ylämaa-sarjan kolmas osa esittelee meille polttoroviolle tuomitun Alyxandria Blackettin, joka pakomatkallaan päätyy lainsuojattomien leiriin, jota johtaa Montgomeryn veljeksistä kolmas, Raine. Deveraux’lle tyypilliseen tapaan myös Ylämaan laulu on tuhti pakkaus romantiikannälkäisille. Hömppäromaaneille tyypilliset piirteet löytyvät myös tästäkin, kun mennään vastoinkäymisten kautta voittoon ja sodasta rakkauteen. Minun mieleeni tämä Ylämaan laulu ei ehkä ihan yhtä koukuttava ollut kuin sarjan kaksi aikaisempaa osaa, mutta yhtä kaikki muutamassa tunnissa tämäkin tuli luettua. Alyxin esiintyminen poikana Rainen leirissä ei ihan vakuuttanut, enkä ymmärrä kuinka ensin voidaan kuvailla naista kuvankauniiksi ja lähes virheettömäksi, ja kuitenkin vaatteita vaihtamalla hän pystyy kuitenkin helposti muuntautumaan uskottavaksi pojaksi. Hah. Onneksi tätä vaihetta ei kestänyt kuin kirjan puolivaiheille, jonka jälkeen päästiin kunnolla siihen romantiikkapuoleen kiinni. Ja sitähän jo kaivattiinkin.

Mikä näissä Deveraux’n romaaneissa sitten niin kiehtoo? Monien mielestä hömppäromaanit ovat todella typeriä, tylsiä tai vaan yksinkertaisesti huonosti kirjoitettuja. Harlequin-tyyppisiä teoksia mahtuu kolmetoista tusinaan, ja tätä romanttista viihdettä pidetäänkin usein kirjallisuuden alimpana kastina. Kuka tahansa osaisi kirjoittaa samanlaista soopaa. Jude Deveraux osaa kuitenkin annostella teoksiinsa sopivassa suhteessa draamaa, romantiikkaa ja huumoriakin. Toki kirjojen kaava usein toistaa itseään, mutta eipä tätä suotta aivot narikkaan –viihteeksi kutsutakaan. Juuri näin hömppäromaanien ennalta-arvattavuus tekee näistä niin ihanaa luettavaa, kun tahtoo vain käpertyä nojatuoliin lukemaan ilman, että tarvitsee ajatella ja analysoida jokaista lausetta.

Itse tunnustaudun kuuluvani siihen joukkoon, jonka hyllystä näitä hömppäkirjoja löytyy enemmänkin. Toki sieltä löytyy myös syvällisempiä kirjailijoita, Tolstoista Waltariin, mutta pitkän työpäivän jälkeen mikään ei voita rakkausromaania, joka vie mukanaan 1500-luvulle ja maailmaan, jota ei oikeastaan enää ole.

Ylämaa-sarjan viimeinen osa, Ylämaan enkeli, esittelee vielä viimeisen Montgomeryn veljeksen. Tästä lisää myöhemmin...

Alkuteos: Velvet Song
Kirjailija: Jude Deveraux
Kääntäjä: Annika Eräpuro
Julkaisuvuosi: 1995 (1983)
Kustantaja: Book Studio
Sivumäärä: 325

Jude Deveraux - Ylämaan taika

Historialliseen Skotlantiin sijoittuvan Ylämaa-sarjan toisessa osassa tapaamme Stephen Montgomeryn, veljeksistä toiseksi vanhimman, sekä tuliluontoisen skottipäällikkö Bronwynin, joka on kaukana säyseästä vaimoehdokkaasta. Tämä oli tosiaan ensimmäinen koskaan lukemani Deveraux’n teos ja koukutuin tähän alusta asti täysillä. Deveraux’n taito kirjoittaa hömppää niin, ettei se kuitenkaan ole mitenkään yltiöromanttista, on vertaansa vailla kirjailijamaailmassa.

Stephenin vaimoksi määrätty Bronwyn mainittiin jo sarjan ensimmäisessä osassa Ylämaan lupaus. Ylämaan taian alussa Stephen myöhästyy omista häistään, eikä itsenäistä ja itsepäistä elämää elänyt Bronwyn ole tästä lainkaan mielissään. Kirja on täynnä vastoinkäymisiä, intohimoa, vihaa ja rakkautta. Skotlannin outoja tapoja hämmästelevän Stephenin kommellukset tuovat väkisinkin hymyn huulille, ja Bronwynin luonne saa toivomaan, että itsekin olisi yhtä vahvaluontoinen.

Deveraux’n kaikille naishahmoille yhteistä on vahva luonne, itsepäisyys ja tietysti kauneus. Vaikka pohjimmiltaan Ylämaa-sarja on yhtälailla perushömppää kuin esim. Harlequinit, on niissä kuitenkin se jokin, mikä saa tarttumaan näihin kerta toisensa jälkeen. Kai se on tämä naisen perustoive, että kokisi itse joskus yhtä intohimoista rakkautta kuin kirjojen henkilöt. Nojatuolin nurkassa Ylämaan taika käsissään se tuntuu jopa mahdolliselta.

Alkuteos: Highland Velvet

Kirjailija: Jude Deveraux

Kääntäjä: Tarmo Haarala

Kustantaja: Book Studio

Julkaisuvuosi: 1994 (1982)

Sivumäärä: 352

Jude Deveraux - Ylämaan lupaus

Ensimmäinen koskaan lukemani Deveraux’n kirja oli Ylämaa-sarjaan kuuluva Ylämaan taika, jonka löysin kirjakaupan alekorista parilla eurolla joskus vuosia sitten. Muistan lukeneeni kirjan kannesta kanteen yhdellä istumalla ja sen jälkeen googlettaneeni kirjailijan muita teoksia. En ymmärrä, miten oli mahdollista, etten ollut aiemmin tutustunut Deveraux’n teoksiin. Ylämaan taian jälkeen hankin käsiini muut Ylämaa-sarjan osat sekä toistakymmentä muuta kirjailijan teosta. Ylämaa-sarjan osat luin ensimmäisellä kerralla ihan sekalaisessa järjestyksessä, mutta sen jälkeen olen lukenut nämä pariinkin otteeseen ns. oikeassa järjestyksessä. Oikea järjestys selvisi vain lukemalla, sillä jostain kumman syystä kirjat on suomennettu väärässä järjestyksessä.

Ylämaan lupaus aloittaa tämän hömppäsarjan, jonka jokaisen kirjan päähenkilönä on yksi neljästä Montgomeryn veljeksestä. Tässä ensimmäisessä osassa pääosassa seikkailee veljeksistä vanhin, Gavin, jonka tuore avioliitto ei ole sieltä ihan parhaimmasta päästä. Gavinin ja vaimonsa Judithin välillä on alussa enemmän vihaa kuin rakkautta, mutta koska kyse on romanttisesta hömppäkirjasta, on aika ennalta arvattavaa kuinkas sitten kävikään. Sehän näissä kirjoissa parasta onkin, että loppu ei oikeastaan ole koskaan yllätys, mutta se, kuinka siihen loppuun päädytään, ei ole täysin ennakoitavissa.

Gavinin ja Judithin tarina on mainio alku tälle Montgomeryjen sukusaagalle, johon Deveraux on kirjoittanut jatkoa useammankin teoksen verran. Montgomeryjen tarinaa pystyy siis seuraamaan aina täältä historiallisesta Skotlannista nykypäivään asti. Virallisesti Montgomeryn suvun tarina alkaa jo teoksista The Black Lyon ja The Maiden, joita ei ole suomennettu.

Deveraux’n teokset ovat täydellistä luettavaa romantiikannälkäisille ja aivot narikkaan –viihdettä janoaville lukijoille. Ylämaa-sarjan toisesta osasta, Ylämaan taika, lisää myöhemmin…

Alkuteos: The Velvet Promise
Kirjailija: Jude Deveraux
Kääntäjä: Tarmo Haarala
Kustantaja: Book Studio
Julkaisuvuosi: 1995 (1981)
Sivumäärä: 461

Dodie Smith - Linnanneidon lokikirja

Tämä klassikon aseman jo saavuttanut teos oli minulle täysin outo, kun ensimmäisen kerran bongasin sen kirjaston hyllyssä. En ollut koskaan kuullutkaan Dodie Smithistä, mutta kirjan nimi sai minut nappaamaan sen lähempään tarkasteluun. Olen aina ollut heikkona historiallisiin romaaneihin, olivatpa ne sitten minkä maan historiaa tai miltä aikakaudelta tahansa.

Avatessani tämän kirjan ensimmäisen kerran, siitä tuli heti yksi suosikeistani – kuten varmasti monelle muullekin on käynyt. Kirjailijanurasta haaveileva Cassandra Mortmain on erinomainen kertoja, jonka tekstiä on ihana lukea. Nopeatempoinen teksti vie mukanaan vanhan linnan elämään, josta löytyy niin köyhyyttä, luomisen tuskaa kuin ensirakkauttakin. Cassandraa ei voi olla rakastamatta, kun häneen tutustuu. Myös Cassandran perhe on varsin värikäs. Tämä Mortmainien sekalainen seurakunta tulee hyvin tutuksi lukiessa Cassandran päiväkirjamerkintöjä, kuten myös naapuriin saapuvat komeat miehenalut…

Kirjan tapahtumien kulkua on helppo seurata päiväkirjatyyliin kirjoitettuna, kirjoitustyyli on jännittävää ja hyvin kulkevaa. Varsin viihdyttävä lukukokemus, jota ei pystynyt pysäyttämään mikään muu kuin takakansi. Tähän tartun varmasti vielä monesti uudelleenkin.

Alkuteos: I Capture the Castle
Kirjailija: Dodie Smith
Kääntäjä: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2002 (1949)
Sivumäärä: 374