Uskoisin, että lähes jokainen yli 12-vuotias suomalainen nainen on vähintäänkin kuullut joskus Tuija Lehtisestä. Itse tutustuin Lehtisen kirjoihin jo ala-asteikäisenä kirjaston nuortenosastolla harhaillessani. Ensimmäisenä sain käsiini Mirkka-sarjan, josta siirryin pikkuhiljaa muiden nuortenkirjojen kautta aikuistenosastolle. Vuosien varrella voin sanoa lukeneeni lähes koko kirjailijan tuotannon, uusimpia nuortenkirjoja lukuunottamatta.Tuija Lehtisen kirjoissa on aina jotain tuttua ja turvallista. Vaikka kirjat noudattavat pääosin samaa kaavaa, ovat henkilöhahmot aina erilaisia ja tarina kulkee jouhevasti alusta loppuun. Näiden lukeminen ei vaadi valtavaa aivotyöskentelyä kuten esimerkiksi Dan Brownin romaanien kanssa yleensä käy. Lehtisen romaanit on kuin tehty takkatulen valossa sohvannurkassa luettaviksi. Ja yleensä nämäkin ahmii lähes yhdellä istumalla kannesta kanteen.
Jo vuosia Tuija Lehtisen kirjat ovat ilmestyneet sopivasti joulumarkkinoille, ja olenkin joka joulu ostanut äidilleni joululahjaksi teoksista uusimman. Itse luen nämä aina sitten joskus, kun äidiltä saan lainaan. :)
Nappikaupan naiset on laadultaan totuttua Lehtistä, ja sen parissa saa nauraa ääneen useampaankin otteeseen. Sopivasti toimintaa, romantiikkaa ja mysteeriäkin takaa sen, että tätä suomalaista hömppäkirjallisuutta jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen vuosi toisensa jälkeen.
Entä te, rakkaat lukijat, onko Tuija Lehtisen romaanit osa teidän elämäänne? Mikä Lehtisen kirjoista on jäänyt parhaiten mieleen? Itselläni tämä on ehdottomasti joskus 80-luvulla julkaistu Mies vailla sydäntä, jonka kaivan vielä esiin jostain uudelleenlukua varten.
Kirjailija: Tuija Lehtinen
Julkaisuvuosi: 2009
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 334
Minulla on Lehtisen suhteen samantapainen historia eli kaikki lähti nuortenkirjoista ja Mirkka-sarjasta minullakin. Lähes koko tuotanto on tullut myös luettua, paitsi näitä uusimpia nuortenkirjoja en ole enää lukenut (Laura-sarjan kylläkin).
VastaaPoistaOmia suosikkeja tuotannosta ovat juuri vanhemmat aikuisten romaanit: Rosan talo, Pirunsaaren veljekset, Taimitarhan lapset. Uudemmista Lumiruusu on myös suosikkini. Vanhimmat on tullut luettua moneen kertaan.
Tämä uusin on minulla vielä lukematta, samoin edellinen, Suklaapolkuja. Franseskan luin kesällä ja vaikka se oli mielestäni hyvä, niin se ei yltänyt ihan parhaimmistoon kuitenkaan.
Voisko joku ihana ihminen kertoo vähän tosta mies vailla sydäntä kirjan juonesta, pitäs tehä koulun päättötyöhön suullinen esitys Tuija Lehtisestä:) Kiitos jo valmiiks
VastaaPoista