Tämä klassikon aseman jo saavuttanut teos oli minulle täysin outo, kun ensimmäisen kerran bongasin sen kirjaston hyllyssä. En ollut koskaan kuullutkaan Dodie Smithistä, mutta kirjan nimi sai minut nappaamaan sen lähempään tarkasteluun. Olen aina ollut heikkona historiallisiin romaaneihin, olivatpa ne sitten minkä maan historiaa tai miltä aikakaudelta tahansa. Avatessani tämän kirjan ensimmäisen kerran, siitä tuli heti yksi suosikeistani – kuten varmasti monelle muullekin on käynyt. Kirjailijanurasta haaveileva Cassandra Mortmain on erinomainen kertoja, jonka tekstiä on ihana lukea. Nopeatempoinen teksti vie mukanaan vanhan linnan elämään, josta löytyy niin köyhyyttä, luomisen tuskaa kuin ensirakkauttakin. Cassandraa ei voi olla rakastamatta, kun häneen tutustuu. Myös Cassandran perhe on varsin värikäs. Tämä Mortmainien sekalainen seurakunta tulee hyvin tutuksi lukiessa Cassandran päiväkirjamerkintöjä, kuten myös naapuriin saapuvat komeat miehenalut…
Kirjan tapahtumien kulkua on helppo seurata päiväkirjatyyliin kirjoitettuna, kirjoitustyyli on jännittävää ja hyvin kulkevaa. Varsin viihdyttävä lukukokemus, jota ei pystynyt pysäyttämään mikään muu kuin takakansi. Tähän tartun varmasti vielä monesti uudelleenkin.
Alkuteos: I Capture the Castle
Kirjailija: Dodie Smith
Kääntäjä: Marja Helanen-Ahtola
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2002 (1949)
Sivumäärä: 374
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti