Montgomeryn suvusta kertovan Ylämaa-sarjan kolmas osa esittelee meille polttoroviolle tuomitun Alyxandria Blackettin, joka pakomatkallaan päätyy lainsuojattomien leiriin, jota johtaa Montgomeryn veljeksistä kolmas, Raine. Deveraux’lle tyypilliseen tapaan myös Ylämaan laulu on tuhti pakkaus romantiikannälkäisille. Hömppäromaaneille tyypilliset piirteet löytyvät myös tästäkin, kun mennään vastoinkäymisten kautta voittoon ja sodasta rakkauteen. Minun mieleeni tämä Ylämaan laulu ei ehkä ihan yhtä koukuttava ollut kuin sarjan kaksi aikaisempaa osaa, mutta yhtä kaikki muutamassa tunnissa tämäkin tuli luettua. Alyxin esiintyminen poikana Rainen leirissä ei ihan vakuuttanut, enkä ymmärrä kuinka ensin voidaan kuvailla naista kuvankauniiksi ja lähes virheettömäksi, ja kuitenkin vaatteita vaihtamalla hän pystyy kuitenkin helposti muuntautumaan uskottavaksi pojaksi. Hah. Onneksi tätä vaihetta ei kestänyt kuin kirjan puolivaiheille, jonka jälkeen päästiin kunnolla siihen romantiikkapuoleen kiinni. Ja sitähän jo kaivattiinkin.Mikä näissä Deveraux’n romaaneissa sitten niin kiehtoo? Monien mielestä hömppäromaanit ovat todella typeriä, tylsiä tai vaan yksinkertaisesti huonosti kirjoitettuja. Harlequin-tyyppisiä teoksia mahtuu kolmetoista tusinaan, ja tätä romanttista viihdettä pidetäänkin usein kirjallisuuden alimpana kastina. Kuka tahansa osaisi kirjoittaa samanlaista soopaa. Jude Deveraux osaa kuitenkin annostella teoksiinsa sopivassa suhteessa draamaa, romantiikkaa ja huumoriakin. Toki kirjojen kaava usein toistaa itseään, mutta eipä tätä suotta aivot narikkaan –viihteeksi kutsutakaan. Juuri näin hömppäromaanien ennalta-arvattavuus tekee näistä niin ihanaa luettavaa, kun tahtoo vain käpertyä nojatuoliin lukemaan ilman, että tarvitsee ajatella ja analysoida jokaista lausetta.
Itse tunnustaudun kuuluvani siihen joukkoon, jonka hyllystä näitä hömppäkirjoja löytyy enemmänkin. Toki sieltä löytyy myös syvällisempiä kirjailijoita, Tolstoista Waltariin, mutta pitkän työpäivän jälkeen mikään ei voita rakkausromaania, joka vie mukanaan 1500-luvulle ja maailmaan, jota ei oikeastaan enää ole.
Ylämaa-sarjan viimeinen osa, Ylämaan enkeli, esittelee vielä viimeisen Montgomeryn veljeksen. Tästä lisää myöhemmin...
Alkuteos: Velvet Song
Kirjailija: Jude Deveraux
Kääntäjä: Annika Eräpuro
Julkaisuvuosi: 1995 (1983)
Kustantaja: Book Studio
Sivumäärä: 325
Olet näköjään keskittynyt lähiaikoina Jude Deverauxin vanhempaan tuotantoon. Minäkin olen lukenut tältä kirjailijalta useita teoksia, mutta enemmän uutta tuotantoa. Esim. Tunteiden talo, Villiorkidea, Suloisia valheita, Ylämaan lumous, Tie unelmiin.. Jokaisesta näistä olen pitänyt paljon.
VastaaPoistaOlen lukenut lähestulkoon kaikki Deveraux'lta suomennetut ja jokusen suomentamattomankin teoksen, ja suosittelen kyllä noita vanhempia enemmän. Toki uudemmissakin on todella hyviä teoksia, mutta itselle ainakin nuo vanhemmat on uponneet parhaiten.
VastaaPoistaOnko sinulla vielä kirjahyllyssä se Ylämaan enkeli kirja? :) Olisin kiinnostunut ostamaan sen. Olen itse myös kiinnostunut tuosta Jude Deverauxin Ylämaa -sarjasta ja lukematta on enää juuri se Ylämaan enkeli...
VastaaPoistaAnonyymi - Ylämaan enkeli on tällä hetkellä kaverillani lainassa, enkä siitä kyllä valitettavasti suostu myöhemminkään luopumaan. Sen verran harvinaisuus jo tuntuu olevan, mutta ehkä siitäkin on uusi painos tulossa, kun noita muitakin on jo tullut.. Toivotaan näin :) Huuto.netistä noita aina silloin tällöin löytää, kannattaa kurkkia sieltä.
VastaaPoista