Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan kuudes teos oli varsin positiivinen yllätys. Koska kyseessä on tosiaan jo kuudes Beckyn seikkailuista kertova kirja, pelkäsin tämän olevan jo vähän väkisin tehty, mutta onneksi olin väärässä.
Beckyn elämäntyyli on pysynyt samana ja periytynyt myös hänen kaksivuotiaalle tyttärelleen Minnielle. Beckyn ja Minnien kommellukset ovat täydellistä aivot narikkaan -viihdettä kylmiin talvi-iltoihin.
Uhmaikäisen jälkikasvunsa lisäksi Beckyä huolettaa yllätysbileet, joita hän yrittää järjestää aviomiehelleen Lukelle. Kaikki ei mene ihan putkeen, mutta onneksi hädän hetkellä pelastus saapuu paikalle...
Kaiken kaikkiaan tämä kuudes Shopaholic-kirja oli oikeastaan yksi viihdyttävimmistä. Suomennosta odottaville tiedoksi, että Minishoppaaja julkaistaan tammikuussa 2011.
Alkuteos: Mini Shopaholic Kirjailija: Sophie Kinsella Julkaisuvuosi: 2010 Kustantaja: Transworld Sivumäärä: 368
Remontti- ja muuttotouhujen vuoksi lukeminen on viime aikoina jäänyt kovin vähäiseksi, mutta nyt alkaa uusi asunto olla kunnossa ja sitä myöten sain myös Lindsey Kelkin I heart New York -romaanin luettua loppuun.
Olen jo vuosia sitten kehittänyt omituisen rakkaussuhteen tuon maailman jännittävimmän kaupungin kanssa ja ehkä juuri siksi tämän kirjan lukeminen oli yhtä juhlaa. Koskaan en ole vielä New Yorkissa päässyt käymään, mutta tätä lukiessani tuntui kuin olisin itse kävellyt päähenkilö Angelan kanssa Manhattanin katuja. Hömppäkirjaksi tämä oli siis varsinainen ylistys New Yorkille.
Jos pidät Himoshoppaajista ja muista hömppäkirjoista, olet joskus kokenut maailman kamalimman eron tai halunnut paeta elämääsi toiselle puolen maapalloa, voin ehdottomasti suositella tätä luettavaksi. Suomennosta ei tosin ole - enkä tiedä onko tulossakaan - mutta perusenglannilla tämän kanssa pärjää vallan mainiosti.
Seuraavaksi taidankin laittaa tilaukseen tämän jatko-osan, I heart Hollywood, joka toivottavasti saa minut rakastumaan myös siihen.
I♥ New York.
Alkuteos: I heart New York Kirjailija: Lindsey Kelk Julkaisuvuosi: 2009 Kustantaja: Harper Collins UK Sivumäärä: 336
Luettuani Rakkaudella, Hynynen -teoksen tykästyin kovasti Hynysen letkeään kirjoitustyyliin, joten hankin käsiini myös miehen uusimman kirjallisen tuotoksen Kesämies. Olisi pitänyt jättää hankkimatta.
Hynysen kirjoitustyyli on ennallaan, mutta sisältönsä puolesta tämän kirjan olisi voinut jättää julkaisematta. Ehkä Kotiteollisuus-faneille kesien 2007 ja 2008 keikkapäiväkirjat ovat mielekästä luettavaa, mutta itseäni ne alkoivat tympiä jo parinkymmenen sivun jälkeen. Kaava oli aina sama - mennään keikkapaikalle, juodaan viinaa, vedetään keikka, juodaan lisää viinaa ja sammutaan. Vain paikkakunta ja päivämäärät vaihtuivat.
Kirjan takakansi lupasi, että "Kesämies sisältää paitsi Hynysen mietteitä suvesta ja naisista myös meheviä otteita kesäkeikkojen päiväkirjoista." Pääasiassa sisältö oli siis näitä keikkapäiväkirjoja, joiden väliin oli ängetty jo Rakkaudella, Hynynen -kirjasta poimittuja parhaita paloja ja muutamat lyriikat. Siinäpä se. Jos siis haluat tutustua tämän rokkimiehen kirjalliseen tuotantoon, suosittelen ehdottomasti hylkäämään Kesämiehen ja etsimään sen sijaan käsiin tuon Rakkaudella, Hynynen. Sitä lukiessa sai kuitenkin nauraa ääneen.
Kirjailija: Jouni Hynynen Julkaisuvuosi: 2010 Kustantaja: Like Sivumäärä: 239
Uskoisin, että lähes jokainen yli 12-vuotias suomalainen nainen on vähintäänkin kuullut joskus Tuija Lehtisestä. Itse tutustuin Lehtisen kirjoihin jo ala-asteikäisenä kirjaston nuortenosastolla harhaillessani. Ensimmäisenä sain käsiini Mirkka-sarjan, josta siirryin pikkuhiljaa muiden nuortenkirjojen kautta aikuistenosastolle. Vuosien varrella voin sanoa lukeneeni lähes koko kirjailijan tuotannon, uusimpia nuortenkirjoja lukuunottamatta.
Tuija Lehtisen kirjoissa on aina jotain tuttua ja turvallista. Vaikka kirjat noudattavat pääosin samaa kaavaa, ovat henkilöhahmot aina erilaisia ja tarina kulkee jouhevasti alusta loppuun. Näiden lukeminen ei vaadi valtavaa aivotyöskentelyä kuten esimerkiksi Dan Brownin romaanien kanssa yleensä käy. Lehtisen romaanit on kuin tehty takkatulen valossa sohvannurkassa luettaviksi. Ja yleensä nämäkin ahmii lähes yhdellä istumalla kannesta kanteen.
Jo vuosia Tuija Lehtisen kirjat ovat ilmestyneet sopivasti joulumarkkinoille, ja olenkin joka joulu ostanut äidilleni joululahjaksi teoksista uusimman. Itse luen nämä aina sitten joskus, kun äidiltä saan lainaan. :)
Nappikaupan naiset on laadultaan totuttua Lehtistä, ja sen parissa saa nauraa ääneen useampaankin otteeseen. Sopivasti toimintaa, romantiikkaa ja mysteeriäkin takaa sen, että tätä suomalaista hömppäkirjallisuutta jaksaa lukea uudelleen ja uudelleen vuosi toisensa jälkeen.
Entä te, rakkaat lukijat, onko Tuija Lehtisen romaanit osa teidän elämäänne? Mikä Lehtisen kirjoista on jäänyt parhaiten mieleen? Itselläni tämä on ehdottomasti joskus 80-luvulla julkaistu Mies vailla sydäntä, jonka kaivan vielä esiin jostain uudelleenlukua varten.
Tämä kirja oli pakko käydä ostamassa heti, kun sen jossain kaupassa bongasin. Jo kirjan kannen perusteella oli selvää, että tämä liittyy jotenkin Twilight-sarjaan, joten eihän tätä voinut jättää lukematta.
Bree Tannerin lyhyt elämä kulkee Epäilys-kirjasta tuttua reittiä aina loppuratkaisuun asti, tosin tällä kertaa sillä toisella puolella. Eli Bree on osa Victorian vampyyrien armeijaa. Breen avulla lukijalle välittyy vastasyntyneen vampyyrin verenhimo tavalla, joka eroaa täysin Twilight-sarjan kirjoista. Ahmin tämän parisataasivuisen romaanin parissa tunnissa kannesta kanteen, koska en vain voinut lopettaa kesken vaikka tiesin tasan tarkkaan missä ja miten Breen elämä lopulta päättyy.
Tämä teos syvensi Epäilys-kirjan tarinaa ja antoi lisää ymmärrystä vampyyrien käyttäytymiseen. Epäilyksessä Bree elää Bellan näkökulmasta katsottuna vain muutaman minuutin, eikä kirjaa lukiessa tule mieleenkään, että näillä vastasyntyneillä vampyyreilla voisi olla muutakin elämää. Tämä kirja kuitenkin antoi Breelle täysin oman elämän ja uuden näkökulman koko Epäilys-romaanin tarinaan.
Me likes.
Alkuteos: The Short Second Life of Bree Tanner Kirjailija: Stephenie Meyer Kääntäjä: Pirjo Ruti Julkaisuvuosi: 2010 Kustantaja: WSOY Sivumäärä: 218
Törmäsin Kotiteollisuus-yhtyeestä tutun Jouni Hynysen kirjaan kaverin kirjahyllyssä ja puolivahingossa luin muutaman pätkän sieltä täältä. Enkä olisi koskaan uskonut, että pesunkestävä rokkari osaa kirjoittaa näin! Seuraavana päivänä kävin ostamassa itselleni oman kopion kirjasta, koska arvasin, että tämä tulee vuosien saatossa luettua vielä useampaan otteeseen.
Hynysen pakinoista parhaat sisältävä teos ihastutti ja vihastutti. Äijäkirjallisuutta viimeisen päälle tämä on, mutta sopii mainiosti myös naisten luettavaksi - mikäli huumorintaju riittää. Hynynen dissaa teksteissään naisia aika rajusti, joten täysverisille feministeille en tätä kyllä suosittele luettavaksi. Itseäni tekstit naurattivat ja tämän kirjan parissa aika kului kuin siivillä. Pakinat ovat juuri sopivan pituisia siihen, että aina on aikaa lukea vaikka vain yksi. Itse tosin luin tämän läpi parilla istumalla ja todellakin nauroin ääneen.
Rokkarin pään sisältä kumpuaa varsin moniulotteista tekstiä aiheesta kuin aiheesta, oli kyse sitten radio Novasta, tosi-tv:stä tai tamponiostoksista. Ja elämä piteni taas rutkasti, sen verran tätä lukiessa tuli naurettua.
Kirjailija: Jouni Hynynen Julkaisuvuosi: 2007 Kustantaja: Like Kustannus Oy Sivumäärä: 166
Candace Bushnellin uutuus, The Carrie Diaries, kertoo Sinkkuelämää-sarjasta tutun Carrien teinivuosista ja siitä, miten Carrie lopulta päätyi New Yorkiin.
Itsenäisenä teoksena kirja oli varsin viihdyttävää kesälukemista, mutta jotenkin en osannut yhdistää tätä kirjan Carrieta tv-sarjan ja Sinkkuelämää-elokuvien Carrieen. Toki luonne oli sama, mutta en vain osaa kuvitella Carrieta uimajoukkueessa tai valokuvauskurssilla pahimman vihollisensa kanssa... Carrien tyylitaju oli kuitenkin jo high schoolin aikaan kohdallaan ja kirjoitustyyli täynnä Sinkkuelämästä tuttua sarkasmia.
Toki täytyy muistaa, että tämän kirjan lopusta Sinkkuelämää-sarjan alkuun kuluu useita vuosia, ja ehkä suurkaupunki muuttaa pikkukylän tyttöä vähitellen.
Vihdoinkin! Uuden työpaikan aiheuttamat kiireet, hääsuunnittelut ja muut kesätouhut vaikuttivat osaltaan siihen, että Dan Brownin uusin romaaani Kadonnut symboli lojui yöpöydälläni keskeneräisenä vaikka kuinka kauan. Näiden ohella lukunopeuteen (tai oikeammin -hitauteen) vaikutti myös se, että Robert Langdonin seikkailut alkavat olla jo aika kulunutta tavaraa, enkä tahtonut millään saada lukufiilistä päälle tämän kirjan kanssa.
Brownin kirjoitustyyli on pysynyt entisellään, mutta jotenkin tarinan vauhtiin saaminen kesti todella pitkään. Tieteellistä tekstiä tältä Da Vinci -koodin kirjoittajalta pulppuaa entiseen tahtiin, mutta jokin tässä mätti - ja pahasti. Jotenkin kirjasta jäi fiilis, että se on kirjoitettu aika pitkälti rahankiilto silmissä eikä kirjoittamisen ilosta.
Pohjimmiltaan kirja oli ihan ok, tarina mielenkiintoinen ja tuttuun tapaan täynnä faktaa (ja fiktiotakin) erinäisistä asioista. Vapaamuurareiden touhut tulivat tämän kirjan myötä tutummiksi ja oli hetkiä, jolloin myös nautin tästä kirjasta, mutta pohjimmiltani toivon, että Brown tämän kirjan myötä kuoppaa Robert Langdonin hahmon ja kehittää seuraavaan teokseensa jotain uutta.
Sitä odotellessa.
Alkuteos: The Lost Symbol Kirjailija: Dan Brown Kääntäjä: Kimmo Paukku, Hilkka Pekkanen & Jukka Saarikivi Julkaisuvuosi: 2009 Kustantaja: WSOY Sivumäärä: 435
Koska Kadonneen symbolin lukeminen takkuaa edelleen (olen kyllä päässyt jo suunnilleen puoliväliin) ajattelin mainostaa paria tulevaa uutuutta, jotka taatusti päätyvät ainakin minun hyllyyni heti ilmestymisensä jälkeen - ja englanniksi tietysti.
Ensimmäinen on toukokuun lopussa ilmestyvä, Lauren Weisbergerin (mm. Paholainen pukeutuu Pradaan) uutuus Last Night at Chateau Marmont. Voi että mikä nimihirviö, mutta käsittääkseni tällä nimellä teos julkaistaan vain Amerikan mantereella. Muu maailma saa tutustua samaan tarinaan nimellä How to Kiss a Rock Star. Weisbergerin uutta tuotantoa onkin saanut odottaa jo jonkin aikaa, sillä onhan edellisestä, Chasing Harry Winston -teoksesta jo vuosikausia - tai ainakin se tuntuu siltä.
Weisbergerin teokset ovat kaikki minulle tuttuja. Paholainen pukeutuu Pradaan on ainoa, jonka olen lukenut ensin suomeksi, muut olen sitten ostanut heti ilmestymisen jälkeen englanninkielisinä. Ja pakko on kyllä sanoa, että huomattavasti parempia nämä ovat alkuperäiskielellä. VIP-ihmisiä sentään vielä toimi suomeksikin, mutta tuota Haluan Harry Winstonin en saanut suomeksi luettua ensimmäistä lukua pidemmälle.
-edit- Alkuperäisestä infosta poiketen joudumme valitettavasti odottamaan tämän teoksen ilmestymistä syksyyn asti. Viimeisimmän tiedon mukaan Last Night at Chateau Marmont julkaistaan 17. elokuuta.
Tähän uutuuteen voit tutustua tarkemmin esimerkiksi täällä.
Toinen uutuus, jonka julkaisua odotan kuin kuuta nousevaa, on toisen tunnetun chicklit-kirjailijan, Sophie Kinsellan, tuleva teos Mini Shopaholic. Kirja julkaistaan vasta syyskuussa, enkä ole siitä vielä mitään muuta konkreettista tietoa löytänyt kuin kansikuvan. Kuten nimestä arvata saattaa, on kyseessä jatkoa Himoshoppaaja-sarjalle, jonka edellisessä osassa Becky ja Luke lisääntyivät. Tämän uutuuden Mini-osuudesta huolehtii siis kaikesta päätellen Beckyn ja Luken jälkikasvu Minnie.
Like mother, like daughter.
Himoshoppaajathan ovat chicklitiä parhaimmillaan, erinomaista aivot narikkaan -viihdettä ympäri vuoden. Itsekin jonkinasteisena himoshoppaajana Beckyn ongelmat ovat välillä turhankin tuttuja. Jos joku on onnistunut pysymään täysin pimennossa tämän kirjasarjan suhteen, kerrottakoon vielä, että sarjan aiemmat osat ovat Himoshoppaajan salaiset unelmat, Himoshoppaaja vierailla mailla, Himoshoppaajan ratkaiseva askel, Himoshoppaajan sisko sekä Himoshoppaajan vauva.
Chicklitiin liittyen, bongasin muuten netistä Lindsey Kelk -nimisen kirjailijan ja hänen I heart -sarjansa. Vielä en ole näitä ostanut, mutta jos joku on tätä sarjaa lukenut, niin kuulisin mielelläni mielipiteitä. Kannattaako hankkia luettavaksi?
Nyt on pakko päästä hehkuttamaan... Postin setä kantoi minulle eilen paketin, josta paljastui huhtikuun lopussa julkaistu Candace Bushnellin The Carrie Diaries. Bongasin tämän jo kuukausia sitten netistä, ja pakkohan se oli tilata heti, kun mahdollista. Taas yksi kirja, jonka suomentamista en todellakaan jaksa odottaa.
Ei, en sentään ihan vielä ole kirjaa saanut luettua. Dan Brownin Kadonnut symboli on edelleen kesken, liekö syy omissa kiireissä vai siinä, että Robert Langdonin seikkailut alkavat olla jo aikansa eläneitä. Joka tapauksessa, yritän nyt saada tuon Brownin loppuun mahdollisimman nopeasti, jotta pääsen tämän kimppuun.
Kuten kirjan nimestä jo arvata saattaa, tämä liittyy jollain tapaa Sinkkuelämään. The Carrie Diaries kertoo siis Carriesta ennen kuin hänestä tuli Sinkkuelämän Carrie. Eli siis teinivuosista, ajasta ennen kolumnistin uraa, ajasta ennen Samanthaa, Mirandaa ja Charlottea. Sinkkuelämää 2 -elokuvan ensi-iltaa odotellessa tämä on siis (toivottavasti) mitä mainiointa luettavaa.
Tässä vielä takakansiteksti siitä kiinnostuneille: "Meet Carrie Bradshaw before 'Sex and the City!' The Carrie Diaries is the coming-of-age story of one of the most iconic characters of our generation. Before Sex and the City, Carrie Bradshaw was a small town girl who knew she wanted more. She's ready for real life to start, but first she must navigate her senior year of high school. Up until now, Carrie and her friends have been inseparable. Then Sebastian Kydd comes into the picture, and a friend's betrayal makes her question everything. With an unforgettable cast of characters, The Carrie Diaries is the story of how a regular girl learns to think for herself, and evolves into a sharp, insightful writer. Readers will learn about her family background, how she found her writing voice, and the indelible impression her early friendships and relationships left on her. Through adventures both audacious and poignant, we'll see what brings Carrie to her beloved New York City, where her new life begins."
www.adlibris.fi -verkkokaupassa hinta 10,30, eli ei mikään paha sijoitus.
Himoshoppaaja-kirjoista tunnetuksi tulleen Sophie Kinsellan viimeisin romaani Twenties Girl (suom. Kevytkenkäinen kummitus) on chicklit-kirjallisuutta parhaimmillaan! Olen aina pitänyt Kinsellan kirjoitustyylistä ja ahminkin teokset yleensä heti ilmestymisensä jälkeen. Ostan Kinsellan romaanit aina englanninkielisinä versioina kolmesta syystä:
1) Olen pitänyt alkuperäisversioista enemmän, suomennokset ovat välillä lähes pilanneet Himoshoppaaja-kirjat
2) Hinta on huomattavasti alhaisempi englanninkielisenä (ja ulkonäkö on kauniimpi) ja tärkeimpänä
3) Kirjojen ilmestyminen suomeksi kestää yleensä niin kauan, etten todellakaan jaksa odottaa. Otetaan esimerkiksi Can you keep a secret? –romaani, joka ilmestyi alkuperäiskielellä vuonna 2003 ja suomennettuna nimellä Salaisuuksia ilmassa vasta vuonna 2008. Odotapa siinä sitten 5 vuotta kirjan suomennosta… Onneksi englanniksi lukeminen ei ole yhtään sen hankalampaa kuin suomeksikaan. Yleensä käyn ostamassa kirjat heti ilmestymispäivänään englanninkielisenä.
Mutta asiaan… Jostain syystä en tätä viimeisintä teosta ehtinyt aiemmin lukemaan, vaikka se hyllyssä onkin ollut odottamassa viime heinäkuusta lähtien ja suomennoskin on jo ehtinyt ilmestyä. Nyt kuitenkin tartuin kirjaan, enkä onneksi joutunut pettymään.
Kirjan ”twenties girl” on päähenkilö Laran 105-vuotiaana kuollut isotäti Sadie, joka palaa manan majoilta kummittelemaan Laran elämään. Kummitus ei kuitenkaan ole vanha täti, vaan parikymppinen nuori neito, jonka mielen täyttävät 1920-luvun jutut. Sadie ei voi levätä ennen kuin löytää tärkeän kaulakorunsa, ja hän patistaakin Laraa etsimään korua. Monet kommellukset täyttävät tätä kirjaa, kun Lara kulkee Lontoon katuja puhuen ”itsekseen”, Sadie saa ihmiset tekemään tahtonsa mukaan huutamalla näille ja koko suku pitää Laraa puolihulluna. Kun mukaan heitetään haahuileva ex-poikaystävä, Sadien tuore ihastuksen kohde, Charlestonia ja 20-luvun drinkkejä sekä maailmanlaajuinen taidemysteeri, on tämä ihana lukukokemus valmis. Twenties Girliä lukiessani nauroin ääneen ja nautin Kinsellan mielikuvituksen antimista. Tätä lisää!
Lisää Kinsellaa saadaan luettavaksi syyskuussa, kun Himoshoppaaja-sarjanseuraava osa, Mini Shopaholic, saadaan kirjakauppoihin. Can’t wait!
Montgomeryn suvusta kertovan Ylämaa-sarjan kolmas osa esittelee meille polttoroviolle tuomitun Alyxandria Blackettin, joka pakomatkallaan päätyy lainsuojattomien leiriin, jota johtaa Montgomeryn veljeksistä kolmas, Raine. Deveraux’lle tyypilliseen tapaan myös Ylämaan laulu on tuhti pakkaus romantiikannälkäisille. Hömppäromaaneille tyypilliset piirteet löytyvät myös tästäkin, kun mennään vastoinkäymisten kautta voittoon ja sodasta rakkauteen. Minun mieleeni tämä Ylämaan laulu ei ehkä ihan yhtä koukuttava ollut kuin sarjan kaksi aikaisempaa osaa, mutta yhtä kaikki muutamassa tunnissa tämäkin tuli luettua. Alyxin esiintyminen poikana Rainen leirissä ei ihan vakuuttanut, enkä ymmärrä kuinka ensin voidaan kuvailla naista kuvankauniiksi ja lähes virheettömäksi, ja kuitenkin vaatteita vaihtamalla hän pystyy kuitenkin helposti muuntautumaan uskottavaksi pojaksi. Hah. Onneksi tätä vaihetta ei kestänyt kuin kirjan puolivaiheille, jonka jälkeen päästiin kunnolla siihen romantiikkapuoleen kiinni. Ja sitähän jo kaivattiinkin.
Mikä näissä Deveraux’n romaaneissa sitten niin kiehtoo? Monien mielestä hömppäromaanit ovat todella typeriä, tylsiä tai vaan yksinkertaisesti huonosti kirjoitettuja. Harlequin-tyyppisiä teoksia mahtuu kolmetoista tusinaan, ja tätä romanttista viihdettä pidetäänkin usein kirjallisuuden alimpana kastina. Kuka tahansa osaisi kirjoittaa samanlaista soopaa. Jude Deveraux osaa kuitenkin annostella teoksiinsa sopivassa suhteessa draamaa, romantiikkaa ja huumoriakin. Toki kirjojen kaava usein toistaa itseään, mutta eipä tätä suotta aivot narikkaan –viihteeksi kutsutakaan. Juuri näin hömppäromaanien ennalta-arvattavuus tekee näistä niin ihanaa luettavaa, kun tahtoo vain käpertyä nojatuoliin lukemaan ilman, että tarvitsee ajatella ja analysoida jokaista lausetta.
Itse tunnustaudun kuuluvani siihen joukkoon, jonka hyllystä näitä hömppäkirjoja löytyy enemmänkin. Toki sieltä löytyy myös syvällisempiä kirjailijoita, Tolstoista Waltariin, mutta pitkän työpäivän jälkeen mikään ei voita rakkausromaania, joka vie mukanaan 1500-luvulle ja maailmaan, jota ei oikeastaan enää ole.
Ylämaa-sarjan viimeinen osa, Ylämaan enkeli, esittelee vielä viimeisen Montgomeryn veljeksen. Tästä lisää myöhemmin...
Alkuteos: Velvet Song
Kirjailija: Jude Deveraux
Kääntäjä: Annika Eräpuro
Julkaisuvuosi: 1995 (1983)
Kustantaja: Book Studio
Sivumäärä: 325
Historialliseen Skotlantiin sijoittuvan Ylämaa-sarjan toisessa osassa tapaamme Stephen Montgomeryn, veljeksistä toiseksi vanhimman, sekä tuliluontoisen skottipäällikkö Bronwynin, joka on kaukana säyseästä vaimoehdokkaasta. Tämä oli tosiaan ensimmäinen koskaan lukemani Deveraux’n teos ja koukutuin tähän alusta asti täysillä. Deveraux’n taito kirjoittaa hömppää niin, ettei se kuitenkaan ole mitenkään yltiöromanttista, on vertaansa vailla kirjailijamaailmassa.
Stephenin vaimoksi määrätty Bronwyn mainittiin jo sarjan ensimmäisessä osassa Ylämaan lupaus. Ylämaan taian alussa Stephen myöhästyy omista häistään, eikä itsenäistä ja itsepäistä elämää elänyt Bronwyn ole tästä lainkaan mielissään. Kirja on täynnä vastoinkäymisiä, intohimoa, vihaa ja rakkautta. Skotlannin outoja tapoja hämmästelevän Stephenin kommellukset tuovat väkisinkin hymyn huulille, ja Bronwynin luonne saa toivomaan, että itsekin olisi yhtä vahvaluontoinen.
Deveraux’n kaikille naishahmoille yhteistä on vahva luonne, itsepäisyys ja tietysti kauneus. Vaikka pohjimmiltaan Ylämaa-sarja on yhtälailla perushömppää kuin esim. Harlequinit, on niissä kuitenkin se jokin, mikä saa tarttumaan näihin kerta toisensa jälkeen. Kai se on tämä naisen perustoive, että kokisi itse joskus yhtä intohimoista rakkautta kuin kirjojen henkilöt. Nojatuolin nurkassa Ylämaan taika käsissään se tuntuu jopa mahdolliselta.
Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan kuudes teos oli varsin positiivinen yllätys. Koska kyseessä on tosiaan jo kuudes Beckyn seikkailuista kertova kirja, pelkäsin tämän olevan jo vähän väkisin tehty, mutta onneksi olin väärässä.
