Otin tämän pokkariversion allaslukemiseksi etelänlomalle viime syksynä, ja jo kahden lomapäivän jälkeen jouduin etsimään uutta luettavaa hotellin kirjahyllystä. Enkä todellakaan siksi, että tämä olisi ollut niin huono, etten pystynyt lukemaan, vaan täysin päinvastaisesta syystä. Turkin auringon alla uima-altaalla maatessa tämä lähes 500-sivuinen teos loppui todella nopeasti, koska lukemista ei vaan pystynyt lopettamaan.
Mihin päätyvät kaikki ne ihmiset ja tavarat jotka katoavat ilman, että niitä koskaan löydetään? Siinäpä kysymys, johon Ahern on löytänyt vastauksen omasta mielikuvituksestaan. En koskaan lakkaa ihmettelemästä Ahernin kykyä kirjoittaa täysin mahdottomista asioista niin todentuntuisesti, että sitä jää itsekin välillä miettimään, voisiko tämä sittenkin olla totta.
Ennen kuin olin lukenut ainuttakaan Ahernin romaania, olin täysin varma, että nämäkin ovat ihan perushömppää, rakkautta ja vastoinkäymisiä ja niin päin pois. Ja voitte kuvitella, että yllätys olikin suuri, kun tartuin näihin kirjoihin ja totesin, että nämä eivät ole perushömppää nähneetkään. Ahernin kirjoissa on aina jokin syvempi aate taustalla, ja ne kertovat tavallisen ihmisen tunteista epätavallisten tapahtumien keinoin. Ihmemaassa päähenkilö Sandy katoaa itse sinne, minne kaikki kadonnut on päätynyt ja miettii löydetäänkö häntä enää koskaan - mikä tietysti peilaa yksinäisyyttä, itsensä etsimistä ja löytämistä. Aiemmin lukemassani Yllätysvieraassa ystävyyttä ja ihmisen kykyä muuttua pohdittiin mielikuvitusystävän avulla. Kuulostaa hölmöltä näin sanottuna ja moni varmasti miettii, miten kukaan voi tällaista lukea. Mutta kummasti sitä vaan koukuttuu, ja 500 sivua lukee hujauksessa.
Ahernin Suoraan sydämestä odottaa vielä kirjahyllyssä lukuvuoroaan, tästä lisää myöhemmin...
Alkuteos: A Place Called Here
Kirjailija: Cecelia Ahern
Kääntäjä: Terhi Leskinen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2008
Sivumäärä: 455
